20.2.2012 Heinävesi

Tähän asti tapahtunutta:

Viime vuoden kesäkuussa ajoin ensimmäiset kilometrit maastossa joka oli ennestään täysin vierasta. Raskaan, mutta antoisan päivän jälkeen ei paluuta pelkkään asfaltilla ajoon enää ollut. Endurohan mahdollistaa ajokauden jatkumisen läpi koko vuoden joten olin täysin myyty mies.

Heinäkuussa nälkä oli kasvanut jo niihin mittoihin että motivoivan haasteen paikka oli tullut. Päitsi 2012? Siinäpä sitä haastetta riittämiin?

Päätin että treenaan itseni siihen kuntoon, että kuskin kunnosta ei Päitsin läpiajo jää kiinni ja koskapa vain ajamalla oppii ajamaan, niin kilometrejä alle kelissä kuin kelissä, niin eiköhän se siitä pikkuhiljaa selkäytimeen uppoa.

Syksyn ajelin ja liukastelin pääosin mudassa ja liejussa. Usein tuntui että ei tästä mitään tule, kehitystä ei tapahdu, mutta kiitos valmentajani

Jyskyn (Jyri Tengman) oivaltavien kommenttien, huomasin että onhan sitä kehitystä kuitenkin tapahtunut alkukesään verrattuna. Viimeinen naula Päitsille lähtöön oli siis naulattu.

Loppuvuodesta löysin lisää haastetta saadessani KTM:ltä kokeiltavakseni 200-kuutioisen kaksitahtisen EXC-mallin. Sen ensimmäinen hyvä puoli paljastui melko pian ensimmäisten montulla ajettujen kierrosten aikana; Se on huomattavasti kevyempi nostaa ylös ojasta.

Muita hyviä puolia löysin ajotekniikkaan liittyen. Ymmärsin että kyseisen vehkeen kanssa perusteellinen kaasun, jarrujen ja kytkimen käytön opettelu on pakollista. Moottorista kun ei apua vauhdin himmaamisen enää samalla tavoin ole.

Myös mentaalipuolelle kaksitahtisen hieman enemmän aggressiviisuutta ja aktiivisuutta vaativa ajotyyli toi mukanaan oman hienon sävynsä joten nelari vaihtui kaksariin ja aloitin kaiken ikäänkuin alusta.

Tammikuussa pääsin ensi kertaa talviajon ytimeen eli spooriin. 

Jumaliste, paljon olin aiheesta kuullut, mutta yllätyin täysin. Harvoin ollut niin upeita ja samalla helvetillisen turhauttavia hetkiä kuin ensimmäiset kilsat osin jäisillä ja osin pehmeillä uraa muistuttavilla raiteilla.

Pikkuhiljaa on pyörä ruvennut urassa pysymään ja nyt kun vajaat kaksi kuukautta Päitsiin enää jäljellä, on tullut aika keskittyä vauhdin nostamiseen, jotta Päitsin kierto kestäisi kolmen viikon sijasta vain sen kolme päivää.

Ajovarusteiden pähkäilyn suojineen ym. jätin lahtelaisen Riku Roudon kokemuksen harteille, joten niiltäkin osin kaiken pitäisi olla valmista edessä olevaa koitosta varten. Se on enää vain kuskista kiinni.

Niin tai näin. Tähän päivään mennessä on matkan varrelle riittänyt hyviä ja huonoja päiviä. Ne kuuluvat asiaan kuten huumorikin, joten harvoin sitä muu mutrussa treenien jälkeen saunan lauteilla ajoaan analysoi huononkaan treenipäivän jälkeen. Jos sitä nyt heti reenien jälkeen ylipäänsä mitään jaksaa analysoidakaan.

Tämän viikon ohjelmassa on treeniohjelman suunnittelua sekä ajamista to-pe-la. Niistä sitten tarkemmin seuraavan kerran.

Nyt sukset tallista ja ladulle kestävyyttä rakentamaan…

Antti